Hammassyöpymä on yleinen kissojen ja koirien hammassairaus, joka aiheuttaa hampaan kovien kudosten (kiilteen, hammassementin ja hammasluun) tuhoutumista. Hammassyöpymät voivat aiheuttaa kovaa kipua ja tulehdusta ja niiden mahdollisimman aikainen diagnosointi on eläimen hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Vaikka hammassyöpymät mielletään usein kissojen sairaudeksi, myös koirilla esiintyy hammassyöpymiä. Tällä sivulla käsitellään kissojen hammassyöpymiä.
Hampaan kovakudosten anatomia
Kaikkien hampaiden perusrakenne on samanlainen, vaikka kissojen ja koirien purennassa, hampaiden lukumäärässä ja yksittäisten hampaiden muodossa on eroja.
Hampaan näkyvää osaa eli kruunua peittää kiille, joka on elimistön kovinta kudosta. Kiilteen tehtävänä on suojata alla olevaa hammasluuta. Kissoilla kiille on paksuimmillaan 0,3 mm ja koiralla 0,6 mm. Kiille muodostuu ennen hampaan puhkeamista, eikä se uusiudu hampaan puhkeamisen jälkeen. Kiilteessä ei ole hermotusta tai verisuonia.
Kiille vaihtuu hammassementiksi hampaan kaulan alueella. Tätä aluetta kutsutaan kiille-sementtirajaksi, joka erottaa kruunun juuresta. Kiille-sementtirajan juuren puolella ei siis ole kiillettä, vaan hammasluuta peittää hammassementti. Hammassementti ei ole yhtä kovaa ja mineralisoitunutta kuin kiille, mutta siinäkään ei ole hermotusta tai verisuonia. Hammassementti kuuluu hampaan kiinnityskudoksiin ja sen rakenteet ankkuroivat hampaan luuhun. Hammas kiinnittyy luuhun parodontaaliligamentilla, joka ympäröi koko juurta ja koostuu pääosin kollageenisäikeistä. Parodontaaliligamentti näkyy hammasröntgenkuvissa juurta ympäröivänä tummana ääriviivana.
Hammasluu muodostaa suurimman osan hampaan rakenteesta. Hammasluussa on pieniä tunneleita (jopa 50 000/ mm2), jotka ulottuvat hammasytimestä koko hammasluun läpi kiilteeseen tai hammassementtiin saakka. Jokaisessa tunnelissa on uutta hammasluuta tuottavan solun eli odontoblastin uloke. Hammasluu on tuntoherkkää kudosta. Koiralla ja kissalla uutta hammasluuta muodostuu terveessä hampaassa koko elämän läpi, jolloin hammasluu paksuuntuu iän myötä.
Hammasluun sisällä on hammasydin eli pulpa, joka sijaitsee pulpaontelossa ja juurikanavissa. Pulpassa on useita erilaisia rakenteita, kuten verisuonia ja hermoja sekä lukuisia erilaisia solutyyppejä, kuten hammasluuta tuottavia odontoblasteja ja immuunijärjestelmän soluja. Pulpa on siis tuntevaa kudosta, jolla on tärkeä tehtävä hampaan rakenteen ja toiminnan kannalta. Pulpa tuottaa uutta hammasluuta koko elämän ajan.
Hammassyöpymä
Hammassyöpymä tarkoittaa hampaan kovakudosten syöpymistä eli hajoamista. Karkeasti hammassyöpymät voidaan jakaa kahteen tyyppiin: hampaan sisäiseen ja ulkoiseen syöpymään. Sisäinen hammassyöpymä on lähtöisin hammasytimestä ja ulkoinen hampaan ulkopinnalta parodontaaliligamentista tai ympäröivistä kudoksista. Hammassyöpymä luokitellaan sen voimakkuuden ja röntgenlöydösten perusteella.
Sisäinen hammassyöpymä on harvinainen tila, joka todennäköisimmin johtuu esimerkiksi trauman aiheuttamasta pulpiitista eli ytimen tulehduksesta.
Ulkoinen hammassyöpymä voidaan luokitella sen laajuuden perusteella luokkiin 1–5 (kuva alla)
- Luokassa 1 kiilteessä ja/tai hammassementissä on alkavaa muutosta.
- Luokassa 2 muutos on kohtalainen ja ulottuu hammasluuhun mutta ei ytimeen.
- Luokassa 3 vaurio ulottuu hammasytimeen saakka.
- Luokassa 4 koko hampaan rakenne on pitkälti menetetty.
- Luokassa 5 hampaasta ei ole näkyvillä edes röntgenkuvassa juuri mitään, vaan kruunu on kadonnut ja juuret korvautuneet lähes täysin luulla.
Kuva: American Veterinary Dental College
Röntgenkuvien perusteella hammassyöpymä voidaan luokitella tyyppeihin 1–3.
- Tyypin 1 hammassyöpymässä nähdään muutoksia erityisesti hampaan kaulaosassa, mutta juuret ja parodontaaliligamentti säilyvät ehjinä.
- Tyypin 2 hammassyöpymässä parodontaaliligamentti kapenee ja juuret näyttävät harventuneelta. Hampaan juuri korvautuu luulla.
- Tyypin 3 hammassyöpymä on yhdistelmä tyyppien 1 ja 2 muutoksia.
Hammassyöpymien esiintyvyys
Tutkimuksesta riippuen 29-67 % kissoista sairastaa hammassyöpymäsairautta ja kissan ikääntyessä riski sairastua kasvaa. Useimmiten syöpymää on useassa hampaassa ja useammassa kuin yhdessä leukaneljänneksessä.
Kissojen yleisin hammassyöpymätyyppi on ulkoinen, inflammatorinen hammassyöpymä ja sen voi röntgenkuvan perusteella tyypittää luokkaan 1, 2 tai 3. Käytännössä siis syöpymämuutos voi olla hampaan kaulaosassa, juurissa tai samassa hampaassa voi olla molempia muutoksia. Tyypin 1 muutos on yhdistetty inflammaatioon, kun taas tyypin 2 muutoksen taustatekijöitä ei vielä tunneta kovin hyvin. Tällöin puhutaan idiopaattisesta hammassyöpymästä. Tyypin 1 hammassyöpymä on kivulias, koska hampaan kovakudosten tuhoutuessa hampaan tuntoherkät osat paljastuvat. Lisäksi infektioiden on mahdollista päästä hampaan sisälle.
Hammassyöpymäsairauteen liittyy siis kissalla useimmiten kipua, suun inflammaatiota ja infektioita. Hammassyöpymä muuttaa suun immuunijärjestelmän toimintaa ja altistaa siten parodontiitille ja uusien syöpymämuutosten kehittymiselle. Toisaalta suussa oleva ientulehdus ja parodontiitti myös altistavat hammasyöpymän puhkeamiselle. Myös suun kasvainsairauksien yhteydessä ilmenee usein syöpymämuutoksia.
Tyypillisiä kissan suukivun oireita:
- Muutokset syömisessä tai ruokahalussa
- Suupielien hankaaminen
- Vaisuus, vetämättömyys, haluttomuus esimerkiksi leikkiin
- Kuolaaminen
- Ienten punoitus ja verestys
Kissa voi olla omistajan silmään myös täysin oireeton, koska kissat usein yrittävät piilottaa kivun viimeiseen asti. Kun kipeät hampaat poistetaan, omistaja kuitenkin usein näkee suuren muutoksen kissan olemuksessa ja tämän voidaan päätellä johtuvan suukivun poistumisesta.
Hammastarkastuksessa tyypillisiä löydöksiä ovat ientulehdus, parodontiitti, ienten liikakasvu (ienhyperplasia tai röpelöinen granulaatiokudos) ja hampaan kaulan teräväreunaiset muutokset. Alla olevassa kuvassa näkyvä tyypillinen kiillevaurio johtuu syöpymän aiheuttamasta hammasluun tuhoutumisesta, jolloin kiille lohkeaa sen päältä pois.
Vakavimmissa tapauksissa kissalla voi olla suussaan myös yleistynyt suutulehdus eli stomatiitti, joka on erittäin kivulias ja sen hoito vaatii erityisosaamista. Joissain tapauksissa kivun ja tulehduksen poistamiseksi vaaditaan kaikkien hampaiden poistoa.
Kuva: Today’s Veterinary Practice. Kuvassa alaleuan viimeisessä välihampaassa ja ensimmäisessä poskihampaassa tyypilliset muutokset: voimakas ientulehdus, ikenen granulaatiokudos ja silminnähtävät syöpymämuutokset.
Muutokset ovat todella kivuliaita, sillä kissat saattavat joskus yleisanestesiassakin reagoida hampaan koskettamiseen. Hammassyöpymäsairaus ja siitä johtuva elimistön tulehdustila voi vaikuttaa laajemminkin kissan elimistössä ja tämän voi nähdä esimerkiksi maksa- ja munuaisarvojen nousuna. Kyseessä on siis sairaus, jolla on huomattava heikentävä vaikutus kissan hyvinvoinnille.
Hoitovaihtoehdot
Hammassyöpymäsairauden hoitamisessa tulee ottaa huomioon löydökset hammasröntgenkuvissa ja hammastarkastuksessa. Hammassyöpymä on kivulias, jos syöpymämuutos on ienrajan yläpuolella suuontelossa. Tällaisille hampaille ainoa hoito on poisto. Hammassyöpymien yhteydessä suussa voi olla myös parodontiittia. Myös parodontiittihampaille poisto saattaa olla välttämätöntä. Huonokuntoisten hampaiden poisto helpottaa kipua ja suun inflammaatio pääsee rauhoittumaan. Aikainen diagnosointi ja hoito saattavat estää uusien syöpymämuutosten kehittymistä.
Tyypin 2 hammassyöpymässä hammas voi vaikuttaa hammastarkastuksessa normaalilta, mutta röntgenkuvassa nähdään muutoksia vain juuressa ienrajan alla. Tällainen hammas ei ole kivulias, eikä sitä tarvitse poistaa. Hammasta tulee kuitenkin ehdottomasti seurata vähintään vuosittaisilla hammasröntgenkuvilla, sillä eteneminen ienrajan yläpuolelle tekee hampaasta kivuliaan. Toisaalta, jos muutos juuressa on voimakas tai se on lähellä ienrajaa, hampaan poistaminen ennaltaehkäisevästi voi olla järkevää.
Joskus myös kruunuamputaatio voi olla vaihtoehto. Kruunuamputaatiossa pitkälle syöpyneet juuret jätetään poistamatta. Juuri katkaistaan poraamalla ienrajan alapuolelta, luu muotoillaan sileäksi ja ien suljetaan poistokohdan päälle. Ennen kruunuamputaatiota on varmistettava röntgenkuvalla, ettei juuressa ole nähtävissä parodontaaliligamenttia eikä hampaassa ole muuta patologiaa.
Kuva: American Veterinary Dental College
Yllä, vasemmalta oikealle:
- Tyypin 1 hammassyöpymä. Hoitona koko hampaan poisto, koska juuret ja niiden parodontaaliligamentti erottuvat.
- Tyypin 2 hammassyöpymä: Kruunuamputaatio on mahdollinen, koska juuria ei enää juurikaan erota. Kruunuamputaation jälkeen aluetta tulee kontrolloida vuosittaisilla hammasröntgenkuvilla.
- Tyypin 3 hammassyöpymä: Etujuuri erottuu, se tulee poistaa kokonaan. Takajuuri on lähes täysin syöpynyt, sen osalta riittää kruunuamputaatio ja seuranta röntgenkuvilla.
Kotihoito
Kotihoidon merkitystä hammassyöpymäsairauksien ennaltaehkäisyssä ei voi korostaa liikaa. Päivittäinen hampaiden harjaus myös kissoilla ehkäisee plakin kertymistä ja ientulehduksen eli parodontiitin esiasteen kehittymistä. Hampaiden hyvä kotihoito voi siis ehkäistä hammassyöpymän kehittymistä. Hampaita ei kuitenkaan kannata yrittää harjata ennen kuin eläinlääkäri on poistanut huonokuntoiset hapaat, sillä nämä ovat erittäin kivuliaita. Kun suun tilanne on rauhoittunut, kannattaa hampaiden kotihoitoon alkaa panostamaan. Joissain tapauksissa voi kuitenkin olla, ettei kissa yksinkertaisesti suostu hampaiden hoitoon. Erityisesti siinä tapauksessa on suotavaa käyttää kissaa eläinlääkärissä hammashoidossa vuosittain tai eläinlääkärin antaman ohjeen mukaisesti.
Yhteenveto
Kissoilla esiintyy yleisesti hammassyöpymäsairautta, jossa inflammaation seurauksena tai toistaiseksi tuntemattomasta syystä hampaan kovakudokset alkavat tuhoutua. Tiedetään, että ientulehdus, parodontiitti ja kasvainsairaudet altistavat hammassyöpymille ja toisaalta hammassyöpymä voi pahentaa suussa olevaa ientulehdusta ja parodontiittia. Hampaat ovat usein kivuliaita, vaikka kissalla ei olisi selviä suukivun oireita. Oireita voivat olla muutokset ruokahalussa ja olemuksessa, suupielien hankaaminen ja kuolaaminen. Aikainen diagnosointi ja oikean hoidon valinta voivat estää sairauden uusiutumista ja parantaa kissan elämänlaatua merkittävästi. Syöpyneitä hampaita voidaan tarvittaessa poistaa tai tehdä niihin kruunuamputaatio muutosten sijainnin ja vakavuuden perusteella. Diagnoosiin tarvitaan eläinlääkärin tekemä hammastarkastus ja koko suun röntgenkuvat. Kaikki muutokset eivät näy ulospäin eikä kissa välttämättä näytä oireitaan, jonka vuoksi kaikille kissoille suositellaan vuosittaista hammashoitoa koko suun röntgenkuvien kanssa.
Lähteet
Reiter, AM, Gracis M: BSAVA Manual of canine and feline dentistry and oral surgery, 4. painos, 2018
Gorrel C: Tooth resorption in cats. Feline Med Surg. 2014 Dec 19;17(1):37–43. doi: 10.1177/1098612X14560098
Niemiec BA: Feline tooth resorption. Today’s Veterinary Practice 2012. https://todaysveterinarypractice.com/wp-content/uploads/sites/4/2016/06/T1209C04.pdf
Lommer MJ, Verstraete FJ. Prevalence of odontoclastic resorption lesions and periapical radiographic lucencies in cats: 265 cases (1995-1998). JAVMA 2000; 217(12):1866-1869
Gawor J: Teeth resorption, pathology and management. ESAVS Dentistry II 2026 luentorunko.